Kun katson elämääni vuosia taaksepäin, on hauskaa huomata, että tavallaan tämä valokuvaajan polku elämässäni olisi ollut arvattavissa jo lapsuudestani lähtien. Kotialbumeissa on ottamiani valokuvia asetelluista barbeista – henkilökuvaus on siis kiinnostanut minua siis jo ennen kouluikää. Nuoruudessani järjestimme parhaan ystäväni kanssa jatkuvasti erilaisia kuvauksia. Voi niitä cooleja poseja graffitiseinien edessä ja Irc-gallerian kulta-aikoja, hahah. Valokuvaajan tulevaisuuden olisi voinut ennustaa myös silloin, kun järjestimme yläasteen kuviksen valinnaisen ryhmän kanssa valokuvauksen taidenäyttelyn, johon kuvasimme lapsia läheisessä päiväkodissa. Jossain muistojen laatikossa on vielä ihastuttavia printtejäkin kyseisestä projektista. Erityisesti mieleeni jäi liikuttavan suloinen pieni poika, joka leikki muiden kanssa pihalla, mutta hänen poskillaan valuivat äänettömästi kyyneleet, jotka sain ikuistettua puhuttelevaksi kuvaksi. Sitä kuvaa en koskaan unohda ja se on tainnut jättää merkittävän jäljen sydämeeni. Varmasti jopa vaikuttanut siihen, että olen tänään tässä, newbornkuvaaja ja perhekuvaaja.
Tiedätkö sanonnan ”It is always darkest before the sunrise”. Tämä kiteyttää hyvin sen hetken, kun tiesin Arjen taikan olevan juuri se asia, jota haluan tehdä. Tuoreena äitinä vauvavuottamme koeteltiin vauvan vakavilla ruoka-aineallergioilla ja refluksitaudilla – lähes koko vuosi oli yhtä kipuhuutoa. Muistan ajatelleeni, että tarvitsin haastavalle elämänvaiheelle vastapainoa täysin toisesta maailmasta. Mietin, mikä vie minut ihanaan flow-tilaan. Olen aina tarkkaillut maailmaa visuaalisin silmin ja näen ympärilläni kauniita valoja ja varjoja, yksityiskohtia, sävy-yhdistelmiä, rajauksia, kontrasteja ja kokonaisuuksia. Ymmärsin pian, että kameran takana on mun safeheaven, tila toteuttaa luovuuttani, nähdä maailmaa kauniisti. Olinhan pitkästä aikaa kaivanut järkkärini esiin lapseni syntymän jälkeen ja innolla kuvasin pientä rakastani. Hän inspiroi minua suuresti. Vauvavuosi opetti sen, että selviän mistä tahansa tilanteesta vauvojen kanssa, osaan kuunnella vauvojen tarpeita, enkä pelkää itkua. Ilman omia kokemuksiani ja koulutustani kasvatustieteen parissa en varmasti olisi näin varma otteissani vauvojen ja lasten kanssa. Äidiksi kasvaminen ja vauva-arki sai minut myös huomaamaan, että aika kuluu aivan liian nopeasti, sitä on pakko yrittää pysäyttää ja tallettaa muistoiksi. Huomasin myös, että kuvaus kotona muodostui mulle tärkeäksi arvoksi. Tästä syystä olen erikoistunut lifestyle-henkiseen newborn- ja perhekuvaukseen asiakkaiden kotona ja miljöössä, luonnonvaloa kunnioittaen. Haluanhan itsekin kuvamuistoja juuri sieltä, jossa elän arkeani kaikkine iloineen ja suruineen – inspiroidunhan suuresti aitoudesta ja hetkestä nauttimisesta.
Niinpä reilu vuosi sitten Arjen taika sai virallisesti alkunsa. Jotenkin kaikki tapahtui pahimpaan, mutta silti juuri oikeaan aikaan – ilman vauvavuoden kokemuksia en olisi ollut valmis tähän tai löytänyt polkuani. Nyt koen, että olen juuri sillä matkalla, jolla mun kuuluukin olla, saan oppia ja kehittyä koko ajan sekä valokuvata tärkeitä muistoja, hetkiä ja tarinoita talteen ja vielä lisäksi kehittää omaa yritystäni, kuinka siistiä! Ihanaa, kun olette mukana tällä matkalla!
Haluan sanoa sulle, että tärkeintä on aina aloittaa. Yleensä kaikki parhaat tsäänssit elämässä tulevat aina ”huonoon aikaan”. Jos epäröit – aloita. Aina.
Taikatuuli – Arjen taika